Tämä erään Guitarworxin asiakkaan tuoreimpiin kuuluva hankinta saapui pajalle uusien mikkien asennusta varten. Kyseinen customsoitin on Anders Liljeströmin vuonna 2014 valmistama mielenkiintoinen Visio Electric (Made in Finland).

Kitaran set-neck kaula on mahonkia ja otelauta ziricotea. Lavan rakenteen ansiosta kielet menevät jokseenkin suoraan luisen yläsatulan yli Gotohin virikoneistolle. Tämä varmistaa hyvin vireen säilymisen. Myös Visio Electric mallin runko on mahonkia, joskin kannen materiaalina on käytetty pähkinäpuuta (walnut cap). Tallan virkaa toimittaa tässä kepissä laadukas Hipshot hardtail bridge eli kielet kiinnittyvät Telecasterin tapaan rungon läpi. Tyylikäs kokonaisuus.

No entäpä ne mikit sitten? Nämä tilattiin Suomen virallisiin mikkivelhoihin kuuluvalta Veijo Rautialta, Joensuusta. Kyseessä on Rautia Guitarsin kehittämä uusi Splitbucker mikki (Made in Finland), jossa hyödynnetään Alnico 5 magneetteja. Suunnittelun lähtökohtana on ollut humbucker mikki, josta saadaan myös käyttökelpoinen single-coil soundi. Useinhan tällaisten mikkien splittaus eli puolitus tuottaa varsin ohuen ja hennon soundin. Nyt tilanne on täysin päinvastainen.

Rautia Splitbucker rakentuu siten, että mikin ruuvikela (screw coil) on hieman leveämpi ja siihen on käämitty peruskelan päälle ohuemmalla AWG 43 PE langalla ylimääräinen kela. Tämä kytkeytyy päälle single-coil asetuksessa, tuottaen ruuvikelasta vahvan (neck 7.8K, bridge 8.6K), mutta humbuckeria kirkkaamman aidon yksikelaisen soundin, jossa on hieman P90 mausteita.

Mikin PAF tyyppisessä humbucker asetuksessa käytetään ruuvikelan peruskäämitystä yhdistettynä viereiseen slug coiliin (stratomikiltä näyttävä kela), sarjaan kytkettyinä (neck 7.4K, bridge 8.2K). Tämän lisäksi saadaan mikistä vielä ’Hot Humbucker’ soundi, jossa vahva single-coil asetus on kytketty sarjaan slug coilin kanssa (neck 11.4K, bridge 12.8K). Molemmat humbucker asetukset tuottavat mukavan pehmeän ja erottelevan soundin, mitään tunkkaisuutta ei esiinny.

Kitaran neljän potikan ’Les Paul’ kattaus kytkettiin asiakkaan toiveiden mukaisesti mielenkiintoisella tavalla. Normitapauksen volapotikoiden tilalle asennettiin kolmiasentoiset kiertokytkimet (3-way rotation switch), joilla valitaan kunkin mikin soundi. Entinen kaulamikin tonepotikka on tätä nykyä master volume ja entinen tallamikin tonepotikka onkin nyt master tone. Ja perinteinen 3-way toggle switch valitsee halutun mikin. Varsin loogista käytössä.

Aika pläjäys teknistä jargonia? Juu toki kyllä, mutta muuten näiden mikkien sielunelämä ei oikein välity niistä kiinnostuneille. Yhtä kaikki, hieno Anders Liljeström Vision Electric käy ja kukkuu nyt oivan klanginsa ansiosta aivan eri tahtiin kuin tavallisilla mikeillä. Käyttökelpoinen monipuolisuus on valttia. Ja sehän oli juurikin tavoitteena. Lisää tällaisia!

Tämä Fender Telecaster MIM (Made In Mexico) kävi Guitarworxissa sonnustautumassa paremmin bluesin soittoon, muutaman huolella valitun päivityksen merkeissä. Kitara oli sinänsä hyvässä iskussa, ainakin ulkonäkönsä puolesta. Pleksi oli valmiiksi vaihdettu mustanpuhuvaksi 1-ply versioksi.

Fenderin Meksikossa valmistetut mallit ovat tunnnetusti rakennuspuiltaan usein vähintäänkin samalla viivalla USA-mallien kanssa. Puuosat rahdataan käytännössä vain rajan yli edullisempien tuotantokustannusten Meksikoon. Sen sijaan näiden mallien mikit jättävät monille toivomisen varaa.

Kitaran toimenpidelistalle kirjattiin perushuolto, nauhojen plaanaus, uuden Tusq-yläsatulan asennus ja uusien mikkien asennus. Guitarworxin suosituksesta mikeiksi valittiin Lindy Fralin Blues Special setti (neck 7.5K ja bridge 7.0K). Näissä mikeissä käytetään Alnico V magneetteja.

Sähköosastolle päädyttiin lisäksi asentamaan mikkien valintakytkimeksi 4-Way switch, jonka ansiosta saadaan käyttöön myös molemmat mikit sarjaan kytkettyinä (humbucker). Mukavan tömäkkä lisävaihde, jonka olemassaolo ei näy mitenkään päällepäin.

Kaikkien toimenpiteiden jälkeen oli luonnollisesti vuorossa koeponnistus. Ja kyllä toimii. Nyt on kitarassa jo sellaisenaan aivan eri klangi, puhumattakaan erosta vahvistimeen kytkettynä. Alkuperäisiin mikkeihin verrattuna soinnissa on eroa kuin yöllä ja päivällä.

Rendezvous with the Blues!

Kuuluisuuksien visiitit Guitarworxissa senkun jatkuvat. Tällä kertaa vuorossa on rockabilly genrestä lähtöisin olevan tyylitiluttajan työkalu: Gretsch G6120-SSU Brian Setzer Signature. Tämä nimenomainen yksilö on vuonna 2003 Teradan tehtailta Japanissa valmistunut Orange Flame Maple (OFLM) malli.

Brian Setzer on vuosikausia soittanut Gretschin kitaroilla. Nyt kyseessä olevan signaturemallin lähtökohtana on ollut Setzerin vuoden 1959 mallinen 6120. Kitaran 24.6” skaalan kaula ja ontto body ovat vaahteraa. Otelaudan materiaalina on Ebonized Rosewood. Koska tässä mallissa käytetään Bigsbyn vibraa, on herra Setzer halunnut kitaraan lukittavan virityskoneiston (Sperzel Locking Tuners). Hyvä valinta.

Sähköosasto muodostuu kahdesta Gretsch Filtertron humbucker mikistä, joita sävytetään ja säädetään hieman erikoisemmalla kattauksella. Mikkien valinta hoituu 3-way switchillä, jonka vierestä löytyy tonesäätimenä toimiva toinen switch. Molemmille mikeille on omat volapotikat, joidenka lisäksi kitarasta löytyy Gretschin tapaan tietenkin vielä master volume. Jos äänitasot karkaavat lapasesta, saa mastervolalla tilanteen nopeasti haltuun.

Guitarworxilla oli ilo ja kunnia tehdä kitaralle perushuolto ja tasata otelaudan nauhoissa ilmenneet korkeusheitot. Nyt sopii tällä Gretschillä soittaa Chet Atkins tyyppistä pikkausta, hulvatonta Stray Cats vääntöä tai isomman orkesterin sovituksia. Muitakin ehdotuksia otetaan vastaan!

Tämä ensimmäisen vuoden (2003) tuotantoa oleva Fender Mark Knopfler Signature Stratocaster kävi Guitarworxissa visiitillä. Nykyisin tuotannosta poistunut Knopfler Signature rakentuu ’57 mallisesta saarnirungosta (light weight ash body), johon on yhdistetty ’62 mallinen vaahterakaula (maple neck) ruusupuuotelaudalla (rosewood).

Kitaran kaulassa on C-shape profiili ja 7.25” otelaudan radius. Sekä bodyn (Hot Rod Red) että kaulan (Vintage Tint) pintakäsittelynä on nitroselluloosa lakkaus. Vaikkakin Knopfler Signature edustaa vintageosastoa, on mallia nykyaikaistettu 5-Way switchillä ja 21 medium jumbo nauhalla. Mikkeinä toimivat tehokkaammat Fender Texas Specialit.

Guitarworxin toimenpidelistalle kirjattiin perushuolto ja nauhojen tasaushionta. Samassa yhteydessä asennettiin kaulaan Tusq yläsatula, joka yhdessä alkuperäisen vibratallan teräsblokin (steel block) kanssa tuottaa nyt oikein muikean klangin. Kitaran konehuoneen puolelle asennettiin volapotikkaan Treble Bleed kytkentä, joka säilyttää soundin yläpään potikkaa pienemmälle ruuvattaessa.

Nyt kelpaa tällä Fenderillä soitella vaikkapa Sultans Of Swingiä, tai itse asiassa ihan mitä vaan mieleen tulee. Muutakin kuin Knopfleria.

Japanilainen Takamine on tunnettu ja arvostettu kitaravalmistaja, jonka akustisia ja elektroakustisia malleja käyttävät monet maailmantähdet. Sen sijaan Takaminen sähkökitarat ovat monelle tuiki tuntemattomia.

Tämä Guitarworxin huollossa käynyt Takamine solid body on niinikään sikäli tuntematon, että kitaran mallista ei toistaiseksi ole löytynyt varmaa tietoa. Niinpä käytämme siitä tässä yhteydessä merkintää ’UEG’ (Unidentified Electric Guitar). Mikäli jollakulla on tarkempaa tietoa, otetaan se kiitollisena vastaan. Kitara on ostettu 80-luvulla Aron Soittimen liikkeestä ja ollut samalla omistajalla siitä lähtien.

Tapaus Takamine ’UEG’ on varustettu solakalla liimakaulalla (set-neck), kahdella humbucker mikillä ja Takaminen kelluvalla vibratallalla sekä omintakeisella kielten lukituksella. Kitarassa on normi yläsatula, mutta tämän pohjoispuolelle on sijoitettu erillinen Floyd Rose –tyyppinen lukitusjärjestelmä. Äänensäätöön on varattu master volume ja neck tone sekä bridge tone.

Koska kitaran vibratalla oli huoltoon tullessaan valmiiksi säädetty ’kiinteäksi’, poistettiin kielten lukitus kitaran lavasta. Näin kielten vaihtaminen on helpompaa. Yläsatulan alhaisten kieliurien aiheuttaman kielten särinän (string buzz) takia paikalle vaihdettiin Tusq-satula. Samalla perushuollon toimenpiteiden lomassa hiottiin otelaudan nauhat kuosiinsa.

Takamine ’UEG’ tuotti vahvistimeen kytkettynä ensin pelkkää hurinaa. Irronneen jakkipiuhan ohella kävi ilmi, että kaulamikki oli sanonut irti työehtosopimuksensa. Niinpä paikalle ruuvattiin tallamikin kanssa yhteensopiva humbucker. Valinnaksi päätyi mieto DiMarzio EJ Custom (output 178 mV). Ja hyvin pelittää. Kitaran mikkikattaus tuottaa miellyttävän pehmeän soundin, mutta tarvittaessa löytyy myös rouheaa purevuutta. Nyt voi taas vetää!

Tämä Gibsonille harvinaisempi tasakantinen puoliakustinen sähkökitara kävi Guitarworxissa perushuollossa. Samalla tviikattiin muutamat seikat parempaan kuosiin.

Gibson Midtown muistuttaa ulkonäöltään vahvasti klassista ES-335 mallia, joskin Midtown on mitoiltaan hieman pienempi ja kompaktimpi. Kuten todettu, kitaran koppa ei ole kaarevalinjainen (arch-top) vaan tasakantinen (flat-top). Itse asiassa Midtown muistuttaa rakenteellisesti enemmän esim Telecaster Thinlinea.

Midtownin mahonkinen body on jyrsitty ontoksi (chambered) ja päälle on liimattu tasainen vaahterakansi, kaksilla f-aukoilla. Jakki sijaitsee käytännöllisesti bodyn sivussa. Bodyn takana on avattava ’huoltoluukku’, joten elektroniikkaan pääsee hyvin käsiksi. Kitaran slim taper liimakaula on veistetty yhdestä mahonkipalasta, otelaudan materiaali on ruusupuuta. Nauhat ovat mukavan pyöreät medium jumbot.

Gibson Midtownin erinomaisten soundien takana ovat vahaamattomat Burstbucker 1 ja Burstbucker 2 mikit, alnico II magneeteilla ja balansoimattomilla keloilla (unbalanced coils). Näillä eväillä syntyy hyvin avoin ja rapea sointi. Kitara taipuu mieluusti moneen menoon.

Guitarworx suoritti perushuollon ohella kevyen nauhojen plaanauksen. Yläsatulaksi vaihtui Tusq ja volapotikoihin asennettiin Treble Bleed kytkennät. Nyt kelpaa vetää, olipa sitten keskikaupungilla tai muualla!

Tämä erään kohtuullisen tunnetun laulu- ja soitinyhtyeen kitaristin nimikkomalli kävi Guitarworxissa perushuollossa. Arvostettu japanilainen ESP (Electric Sound Products) on tämän laatusoittimen valmistaja.

Ron Wood on eräs ESPn vanhimmista endorsement asiakkaista. Niinpä ajan mittaan on specsit hiottu kohilleen. Kitara on periaatteessa ‘perustele’ with a twist. Body on leppää (alder), tupla bindauksella ja U-shape kaula yhden palan vaahteraa (one-piece maple), 22 vintage nauhalla, luusatulalla ja Gotohin Kluson-type virikoneistolla. Attaboy!

Suomalaiset soitinrakentajat ovat saavuttaneet maailmalla merkittävän jalansijan, mistä on syytä olla ylpeä. Eräs ensimmäisistä soihdunkantajista, Ruokangas Guitars, on suunnitellut ja tuottanut laatutietoisten soittajien iloksi useitakin hienoja soitinmalleja. Ja lisää näyttää oleva tulossa.

Nyt kyseessä oleva kitara on Ruokangas Duke Classic, jossa perinteinen mahonki bodyn ja kaulan soitinpuuna on korvattu espanjalaisella seetripuulla(Spanish Cedar). Bodyn yläpuoli (top) on vaahteran sijaan suomalaista koivua (Arctic Birch). Upealta näyttää ja soundaa!

Siis B3…? Juu ei, Guitarworx ei ole ryhtynyt huoltamaan Hammondeja. Kävi nyt vain niin, että pajalle saapui erään tutun asiakkaan tuorein kitarahankinta pieneen hienosäätöön. Temppuillut switch vaihtui uuteen, volapotikkaan asennettiin Treble Bleed ja nauhoja tasailtiin aivastuksen verran. Perushuollon lomassa.

Kyseessä on arvostetun Gene Bakerin suunnittelema laatukeppi. Baker on vaikuttanut mm Gibsonin ja Fenderin custom shopeissa, joten meriittejä riittää. Esimerkiksi eräs kohtalaisen tunnettu kitaristi nimeltä Robben Ford on käyttänyt Gene Bakerin kitaroita.

Tämä moitteettomassa kunnossa oleva, vuonna 2005 Japanissa valmistunut puoliakustinen Tokai ES-100 kävi Guitarworxissa mikkien vaihdossa. Kyseessä on Tokain näkemys ja toteutus vuoden 1959 Gibson ES-335 mallista. Ja Tokain tapaan erittäin hyvä sellainen. Kitaran kaula on mahonkia, otelauta ruusupuuta ja body center blockia myöten vaahteraa.

Asiakkaan toiveena oli löytää mikkikattaus, joka toimisi kaikenlaisissa lähdöissä, olematta liian ’rock’ tai myöskään liian ’jazz’. Valinta päätyi DiMarzion arvostettuihin 36th Anniversary PAF malleihin (kaula DP103/Alnico V 7.3K ja talla DP223/Alnico V 8.6K). Mutta toimenpiteet eivät jääneet vielä siihen.

Samalla vaihdettiin volapotikoiksi – yllättävää kyllä – B250K potikat, sillä aikaisempien kokeilujen perusteella keppi oli osoittautunut soinniltaan hieman turhan kireäksi. Nyt 250K volapotikat leikkaavat soundin juuri kohdilleen. Uusi kaulamikki on lämmin, mutta silti kirkas ja erotteleva. Uusi tallamikki on pureva, mutta silti lämmin. Ja soittotatsi vaikuttaa maagisella tavalla siihen, miten mikit reagoivat.

Mielenkiintoinen ja kiinnostusta herättävä tuttavuus. Kaulaprofiili kohdillaan, kitaran paino kohdillaan, laatu ja viimeistely kohdillaan – ja nyt myös soundi kohdillaan. Eikun menoksi!